Header image
Kolttasaamelaiset

Sä'mmlaž – nuortalaš – koltta

Kun itse puhumme itsestämme, sanomme säʹmmlaž, saamelainen. Pohjoissaamelaiset kutsuvat meitä nimellä nuortalaš, itäläinen. On myös sanottu, että meitä kutsutaan nuorttilaisiksi, Nuorttijärven mukaan.

Sanan ´koltta´ selitykset ovat moninaiset. Joidenkin tietojen mukaan se tulee skall- eli kallo-sanasta viitaten kaljuun. Tämä diminutiivi antaa ymmärtää, että kansamme nimitys johtuisi joko äärimmäisestä köyhyydestä, jolloin housutkin paistavat läpi, tai kolttamiesten kaljuista päänlaista, jotka "näkyivät kumpareen takaa". Usein muiden antama nimi paljastaakin vain antajan asenteen nimettyä kohtaan. Kutsumme itseämme tätä nykyä kolttasaamelaisiksi, tai lyhyesti koltiksi.

Mistä koltat ovat tulleet, kysytään usein. Hurjimmat kirjalliset lähteet selvittävät kolttien olevan "Euroopan hoveista karkoitettujen prostituoitujen ja merimiesten ynnä muiden taparikollisten jälkeläisiä". Tämänkaltaiset kertomukset ovat hyvin tuttuja muillekin saamen heimoille, ja kuuluivat aikaan jolloin meitä ei pidetty samanarvoisina muiden ihmisten ja kansojen kanssa.

Itse olemme mieltäneet olevamme karhun jälkeläisiä.
 

Olemme alkuperäiskansa

Me kolttasaamelaiset kuulumme Suomen, Norjan ja Venäjän saamelaiseen alkuperäiskansaan. Perinteinen, laaja asuinalueemme sijaitsee nykyisen Suomen, Norjan ja Venäjän raja-alueella. Perinteisesti olemme saaneet toimeentulomme kalastuksesta ja poronhoidosta.

Aiemmin elämämme perustui vuotuiskiertoon, jota säätelivät pitkälti eri alueiden kalastusmahdollisuudet. Keskiajalta lähtien alueellemme muutti vähitellen muutakin väestöä: komeja, venäläisiä, karjalaisia ja suomalaisia.

Ikimuistoiset asuinalueemme

Vielä ennen maailmansotia koltta-alueemme kattoi laajan alueen Hirvaasta Nuortti-, Lutto- ja Näätämönjoen kautta Varanginvuonolle, mistä edelleen merenrantaa pitkin Tuulomajoen suulle saakka. Alueen sisällä oli seitsemän siidaamme, jotka pohjoisesta alkaen olivat: Näätämö, Paatsjoki, Petsamo, Muotka, Suonikylä, Nuorttijärvi ja Hirvas. Jokaista siidaamme johti kyläkokous, joka sääteli yhteisön sosiaalista- ja elinkeinoelämää. Kyläkokouksen johtajana oli kylänvanhin.

Domna Fofonoff Domna Fofonoff

Valtioiden rajojen vedot sekä muut poliittiset prosessit saivat aikaan sen, että asumme nykyään kolmen valtion alueella, ja suurin osa meistä on menettänyt perinteiset sukualueensa.

Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuonna 1920 solmitun Tarton rauhan raja vedettiin Korvatunturilta Barentsin meren Vaitolahteen saakka. Raja katkaisi useita vuotuiskiertoreittejämme ja samalla katkesivat myös suhteet sukulaisiin ja naapurikyliin. Petsamo liitettiin Suomeen ja alueellemme muutti paljon uusia asukkaita – heille menetettiin perinteisiä asuinalueita ja kalastuspaikkoja. Suurin osa Muotkan, Nuorttijärven ja Hirvaan kylien asuinalueista jäi osaksi Neuvostoliittoa ja kuuluu nyt Venäjälle. Näätämön kylä ja osa Paatsjoen kylän asuinalueista kuuluu nyt Norjan kuningaskunnalle.

Evakkoaika repi meidät juuriltamme

Neuvostoliiton ja Suomen välisen talvisodan sytyttyä vuonna 1939 jouduimme lähtemään evakkoon: suonikyläläiset siirtyivät Tervolaan ja paatsjokiset Norjaan. Evakuoinnin viivästysten takia petsamolaiset jäivät kuitenkin sota-alueelle ja heidät evakuoitiin lopulta Neuvostoliittoon, keskelle Kuolan niemimaata. Jatkosodan (1941–44) loppuvaiheen evakuoinnissa vuonna 1944 meidät siirrettiin muiden Lapin evakkojen mukana Pohjanmaalle, Kalajoen ja Oulun seudulle. Pääsimme palaamaan pohjoiseen vuosina 1945–46.

Suomi menetti jatkosodassa Petsamon alueen, minkä vuoksi meille oli etsittävä Suomen puolelta uusia asuinalueita. Meille annettiin mahdollisuus valita, kummalle puolelle rajaa me haluamme jäädä asumaan. Teimme valinnan hyvässä uskossa, pääasiassa omien sukumaiden sijoittumisen pohjalta. Osa meistä valitsi muuton Suomeen, osa jäi Neuvostoliittoon.

Me Suomen valinneet koltat odotimme lopullista sijoittamistamme Ivalon, Nellimin ja Raja-Joosepin välisellä alueella. Asumisolomme olivat alkeelliset, sillä asuimme jopa saksalaisten rakentamissa vankiparakeissa. Sijoitussuunnitelman mukaan Petsamon siidan asukkaat sijoitettiin Nellimiin, Paatsjoen siidan asukkaat Keväjärvelle ja Suonikylän asukkaat Sevettijärvi–Näätämön alueelle. Lopullinen asuttamisemme tapahtui vuonna 1949, jolloin myös raja suljettiin pysyvästi.

 

Nykyiset asuinalueemme

Tänä päivänä meitä kolttasaamelaisia asuu pääasiassa kolmen valtion alueella, Suomessa Inarin kunnassa, Norjassa Etelä-Varangin kunnassa ja Venäjällä Kuolan niemimaan luoteisosissa mm. Murmanskissa, Olenogorskissa, Montsegorskissa ja Verhnetulomskissa. Monet meistä ovat myös muuttaneet keskeisten kolttasaamelaisalueiden ulkopuolelle, esimerkiksi Helsinkiin, Osloon, Murmanskiin tai ulkomaille saakka.

Vielä toistaiseksi Suomen Sevettijärveä voidaan pitää ainoana kylänä maailmassa, missä omaleimainen ja perinteinen kolttasaamelainen kulttuurimme ja koltan kieli ovat säilyneet elävinä.

Meitä on vähän, olemme vähemmistön vähemmistö

Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä arvioidaan olevan kaikkiaan 60 000–100 000 saamelaista, joista meitä kolttasaamelaisia on vain noin 1000 henkeä. Tällä hetkellä Suomessa meitä on noin 600 henkeä, joista noin 400 elää ns. koltta-alueella. Norjassa meitä on arviolta enintään 150, joista enää vajaa kolmasosa asuu Neidenissä ja yksi kolmasosa muualla Finnmarkin alueella. Eri lähteiden perusteella Venäjällä meitä arvioidaan asuvan noin 250–1000 henkeä, joista pienempi arvio osunee lähemmäs oikeaa. Poronhoidossa toimivien, tundralla asuvien kolttien tarkkaa lukumäärää ei edes tiedetä.

Kolttasaamelaisten tarkkaa lukumäärää on vaikea arvioida, sillä valtioilla on erilaiset kriteerit etnisen identiteetin määrittämisessä. Asiaa vaikeuttaa myös se, valtakulttuurin painostuksesta ja valtakulttuuriin assimiloitumisesta johtuen monet meistä ovat menettäneet kosketuksen kolttasaamelaisiin sukujuuriinsa.

 
 


Facebook MySpace Twitter Digg Delicious Stumbleupon Google Bookmarks