Kieli ja sen puhujat

Koltansaamen kieli on suomalais-ugrilaisen kieliperheen jäsen samoin kuin muutkin saamen kielet ja suomen kieli. Kielemme kuuluu itäisten saamenkielten ryhmään.

Koltansaamen kieli on ollut käytössä Kuolan niemimaalla ja Norjan Neidenissä. Nykyisin kieltä puhumme etupäässä me, Inarin kunnan alueella ja erityisesti Sevettijärvellä, Nellimissä ja Keväjärvellä asuvat koltat.

Arvioidaan, että meistä Suomen noin 600:sta kolttasaamelaisesta äidinkieltään koltansaamea puhuisi noin 250–300 henkilöä. Kuolassa on jäljellä muutamia kyliä mm. Luujärvi, Reuda ja Tuuloma, joissa vielä elää arvioiden mukaan muutamia satoja koltansaamenkielen taitoisia henkilöitä, mutta Norjassa asuvien kolttien äidinkieli lienee kadonnut. Tosin parin viimeisen vuosikymmenen aikana Norjaan on muuttanut Suomesta runsaat puolikymmentä kolttaa, jotka taitavat äidinkieltään.

Puhuttu kieli

Koltansaame on ollut meidän luonnosta elantonsa ammentaneiden kolttien puhekieli vuosisatojen ajan. Petsamossa esi-isämme asuivat  suurimman osan vuodesta sukualueilla kaukana muista. Siksi kieli ja sen murteet ovat kehittyneet pienryhmissä omiin suuntiinsa ihmisten vähäisen keskinäisen kanssakäymisen vuoksi. Voisi melkein sanoa, että joka suvulla ja pienyhteisöllä on ollut oma puhetapansa, murteensa.

Tämä erilaistuminen jatkui yhä Suomessa. Sevettijärvelle kolttatalot rakennettiin muutaman talon rykelmiksi vesireitin varrelle runsaan 60 kilometrin matkalle Nitsijärveltä Näätämöön. Sukulaiset tosin asuivat lähellä toisiaan, mutta kylän keskustaan oli tietöntä taivalta kymmeniä kilometrejä. Nellimin puolellakin asumuksia siroteltiin noin 40 kilometrin matkalle Pikku-Petsamosta Nellimiin, tosin maantien varteen.

Keskinäinen kanssakäymisemme jäi aluksi olosuhteiden pakosta Suomessa vielä vähäisemmäksi kuin Petsamossa, missä sentään oli talvikyliä, joissa kaikki asuivat yhdessä muutamia kuukausia vuodessa.

Sevettijärven koltansaamen puhujien tilanne

Vuoden 2005 (I. Jefremoff) tutkimuksen mukaan

Sevettijärvellä
– 90 % koltista osaa puhua kolttaa,
– 26 % osaa kirjoittaa ja
– 10 % ei osaa kieltä lainkaan.

Nellimissä
– 48 % koltista osaa puhua kolttaa,
– 2 % osaa kirjoittaa ja
– 52 % ei osaa kieltä lainkaan.

Keväjärvellä tilanne on kielen kannalta huonoin
– 30 % koltista osaa puhua kolttaa,
– 8 % kirjoittaa ja
– 72 % ei osaa kieltä lainkaan.

Vuonna 2010 Keväjärvellä ja Nellimissä nuorin koltansaamea äidinkielenään puhuva henkilö on jo yli 30-vuotias. Sevettijärvellä on vuonna 2010 kaksi alle yläasteikäistä kolttaa äidinkielenään puhuvaa lasta.

Kielipesätoiminnan ja koltansaamen kouluopetuksen myötä osa nuoremmasta sukupolvesta on kuitenkin alkanut käyttää koltankieltä toisena äidinkielenä suomen ohessa. Koltansaamen kielen elvytys vaatiikin todella pikaisia toimenpiteitä.

Katoava kieli

Sevettijärven alueen lapset asuivat suurimman osan vuotta koulunkäyntinsä takia asuntolassa täysin suomenkielisessä ympäristössä vuodesta 1949 alkaen vuoteen 1985, jolloin asuntola lakkautettiin. Koltansaamea lapset puhuivat vain kotona ja sielläkin suomi alkoi voittaa alaa, koska vanhemmat halusivat lastensa oppivan suomen kielen, jotta he menestyisivät suomenkielisessä yhteiskunnassa.

Kun sähkö saatiin Sevettijärvelle 1980 luvun taitteessa, alkoi ensin kuulua radio, josta tuli koltankielistä ohjelmaa viikossa 15 minuuttia. Sitten alkoi näkyä televisio, josta ei tullut koltankielistä ohjelmaa lainkaan. Näin pikkuhiljaa suomen kieli ja suomenkieliset laulut korvasivat kolttatarinat ja leuddit (kolttien joiut). Sama kehityssuunta oli alkanut Nellimin puolessa jo aikaisemmin.

Yhdennellätoista hetkellä havahduimme huomaamaan, että nuoret ja lapset eivät enää osanneetkaan koltansaamea. Yhtenä kielen elvytystoimena perustimme Sevettijärvelle alle kouluikäisille lapsille tarkoitetun kielipesän.

Lukuhetki kielipesässä vuonna 1993.

Sevettijärven kielipesä toimi vuonna 1993 kuusi kuukautta. Se aloitti toimintansa uudelleen syksyllä 1997, mutta toiminta jouduttiin lopettamaan varojen puutteessa keväällä 2001. Kielipesän käyneet lapset oppivat kielen niin hyvin, että koulun aloitettuaan he opiskelivat sitä äidinkielenään. Vuonna 2010 ainoa toimiva koltansaamen kielipesä sijaitsee Ivalossa, missä se on toiminut vuodesta 2009 alkaen.
 

Myös koululaiset pääsivät iltapäivisin muutamaksi tunniksi koltansaamen kielipesään odottamaan kyytiä kotiin. Paitsi kuulla ja puhua koltan kieltä heillä oli mahdollisuus puuhailla eri kulttuurien saroilla. Rukin ääressä Matleena Fofonoff, Mirka karstaa, Ville-Riiko, Almira, Aaro-Juhana ja Petteri pöyhivät villaa karstauskuntoon vuonna 2001.

Neidenin Itäsaamelaisen museon tuottamilla Language Memory -sivuilla voit kuunnella näytteitä koltansaamen kielisistä sanoista.