Header image
Kolttien hallinnosta

 

Kolttasaamelaiset ovat viimeinen saamen heimoista, joiden ikimuistoinen ja omaperäinen hallinto on yhä käytössä, vaikkakin rajusti toimivaltaansa menettäneenä. Kolttien perinteisen itsehallintomallin kehittäminen ja lujittaminen ei ole elintärkeää ainoastaan koltille, vaan se toimisi huomionarvoisena esimerkkinä koko saamelaiselle yhteisölle.

Koltta-alue on määritelty elinolojemme säilyttämiseksi

Eräs kolttasaamelaisten nykytilanteeseen eniten vaikuttanut lähihistorian virstanpylväs oli luottamusmiehenämme toimineen Jaakko Sverloffin aikoinaan neuvottelema kolttalaki, jossa määritellään erityinen koltta-alue, jonka sisällä koltilla on omia erityisoikeuksiaan.

Aluetta on tarkistettu vuosina 1946, 1947, 1949, 1955 ja 1984 ja alla olevassa kuvassa näkyy sen kehitys. Tänä päivänä ovat voimassa vuonna 1984 tarkistetut koltta-alueen rajat.

alt

 

Erityisoikeuksien saaminen koltta-alueelle on ollut heimomme pelastus – ja monen kateuden ja eripuran kohde. Kolttalain oikeuksista on villejä huhuja, mutta harva tuntee lain. Alla muutama ote laista.

Kolttalaki, 4  §

Koltta

Koltalla tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään kolttana, edellyttäen, että hän itse tai hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan ainakin yksi on oppinut koltan kielen ensimmäisenä kielenään tai hän on tällaisen henkilön jälkeläinen taikka että hän on aikaisemman lainsäädännön tarkoittama syntyperäinen koltta tai tällaisen koltan jälkeläinen.
 

Kolttalaki, 9  §

Eräät oikeudet

Koltta-alueella asuvalla koltalla on tällä alueella sijaitsevilla valtion maa- ja vesialueilla ilman eri korvausta oikeus:

1) käyttää omaa polttopuutarvetta varten valtion metsissä olevaa maapuuta ja kuivaa puuta, ei kuitenkaan rakennuspuuksi kelpaavaa puuta;

2) saada välttämättömiin tarpeisiin metsähallintoviranomaisen osoituksen mukaan määrätyiltä paikoilta rakennus-, poltto- ja muuta kotitarvepuuta sekä rakennus- ja muuta kotitarvetta varten soraa ja täytemaata;

3) sijoittaa metsähallintoviranomaisten luvalla poro-, metsästys- ja kalapirttejä, kalakellareita ja varastosuojia tarvittaville paikoille;

4) pitää venevalkamia ja kalastusvälineiden kuivatuspaikkoja ilman erityistä lupaa;

5) laiduntaa karjaa sekä koota sille heinää, lehdeksiä, järviluhtaa ja -kortetta sekä metsähallintoviranomaisen luvalla myös jäkälää;

6) kunnostaa metsähallintoviranomaisten luvalla peltoa, niittyä ja laidunta; sekä

7) harjoittaa kalastusta valtion vesialueilla.

Pauli Sanila. Pauli Sanila.

Metsähallintoviranomaisen luvalla voidaan 1 momentin 1, 2, 4 ja 7 kohdassa tarkoitettuja etuuksia erityisestä syystä antaa myös kolttien muodostamille yhteisöille. Metsähallintoviranomainen voi myöntää 3 kohdassa tarkoitetun etuuden myös kalataloutta harjoittavalle yhteisölle sekä 6 kohdassa tarkoitetun etuuden paikalliselle paliskunnalle.

Edellä 1 momentin 3 ja 5 kohdassa tarkoitetun luvan saa myöntää vain, jos asianomaisen rakennuksen sijoittamista tai jäkälän keräämistä on pidettävä koltan ja hänen perheensä toimeentulon tai luontaiselinkeinon harjoittamisen kannalta perusteltuna.

 
 


Facebook MySpace Twitter Digg Delicious Stumbleupon Google Bookmarks