|
Suomen kulttuurirahasto
Yliasiamies Antti Arjava
16.2.2010
1. Saa´mi Nue´tt ry
Saa´mi Nue´tt ry – Kolttasaamelaisen kielen ja kulttuurin yhdistys on perustettu vuonna 2006 Sevettijärvellä. Yhdistyksen tärkeimpiä tavoitteita ovat kolttasaamelaisten kulttuuriperinnön siirtymisen turvaaminen seuraaville sukupolville sekä koltansaamen kielen ja kulttuurin elvyttäminen ja kehittäminen. Yhdistyksen tavoitteena on myös kerätä kolttasaamelaisia yhteen nimensä mukaisesti kolttien nuottana.
2. Yleistä kolttasaamelaisista ja koltansaamen kielestä
Kolttasaamelaiset ja koltansaamen kieli
Suomessa on noin 600 kolttasaamelaista, jotka asuvat niin saamelaisten kotiseutualueella kuin sen ulkopuolellakin. Suuri osa kolttasaamelaisia elää erityisellä koltta-alueella (Kolttalaki 2 §), jolla sijaitsevat Sevettijärven ja Nellimin kolttakylät sekä Keväjärven kolttien asutusalue. Sevettijärvi on koltta-alueen sydän, jossa koltansaamen kieli ja kulttuuri ovat luonnollinen osa joka päiväistä elämää. Suurin osa koltta-alueella asuvista koltista asuu juuri Sevettijärvellä. Nellimin ja Keväjärven kylien kielen ja kulttuurin tilanne on huomattavasti heikompi: Nellimissä asuu kolmesta kylästä vähiten kolttasaamelaisia, kyläkoulun sulkemisen jälkeen lapsiperheet ovat käytännössä siirtyneet muualle asumaan. Keväjärven kylän nuorimmat asujat ovat jo toista sukupolvea koltankielettömiä.
Yksi kokonainen sukupolvi jätti 70-luvulla Sevettijärven kielineen ja ja kulttuureineen taakseen ja suuntasi kaupunkeihin niin Suomeen kuin sen rajojen ulkopuolelle. Kolttasaamelaisia asuukin paljon myös isommissa asutuskeskuksissa kuten Rovaniemi, Oulu ja Helsinki. Näkyvä saamelaiskulttuurin arvostuksen kohoaminen on johtanut viime vuosina kiinnostuksen heräämiseen omia juuria kohtaan myös tämän ns. kadotetun sukupolven kohdalla. Erityisesti kielen pakkovaihtuminen herättää edelleen kipeitä muistoja.
Kieli on matkanteon väline kohti tulevaa, kieli on matka ja määränpää. Kieli on meidän peilimme ympäröivään maailmaan, työkalumme asioiden ja ilmiöiden hahmottamiseen, arvomaailmamme punnitsemiseen. Kielen muuttuminen muuttaa kaiken. Ilman kieltä ei ole kokonaista kansaa. Puhuttu kulttuuri ei tarvitse kirjoja, se siirtyy isältä pojalle, äidiltä tyttärelle elämänmenon lomassa. Vuosikymmenien saatossa kolttasaamelaisten puhe on vaiennut ja tilalle ovat tulleet muut kielet.
Koltansaamen kielen puhujat, erilaiset kielen käyttöympäristöt ja käyttötilanteet
Kolttasaamelaisista noin puolet osaa äidinkielenään koltansaamea. Lukumääränä se on noin 300 ihmistä. Tarkasteltaessa äidinkielisten ikäjakaumaa voidaan nähdä, että ennen vuotta 1970 syntyneet kolttasaamelaiset ovat oppineet äidinkielenään koltansaamen. Tämän jälkeen suurin osa kolttasaamelaisista on äidinkieleltään suomenkielisiä. Positiivisena kehityksenä havaitaan, että jälleen vuodesta 1990 eteenpäin on kasvanut muutamia äidinkielisiä lapsia. Katkos kielen siirtymisessä sukupolvelta toiselle on aiheuttanut sen, ettei kieli ole kehittynyt suomalaisen yhteiskunnan suuren muutoksen mukana luonnolliseksi, terveeksi ja eläväksi kieleksi ("natural, healthy and living language") osana vahvaa kolttasaamelaista yhteiskuntaa.
Kolttasaamelaiset käyttävät koltansaamea eniten Sevettijärven alueella. Siellä kieli on jokapäiväisessä käytössä koti-, koulu- ja työkielenä, enemmän vanhempien keskuudessa. Muualta kieli on lähes kadonnut. Muutamissa paikoissa kuten Ivalon koltansaamenkielisessä kielipesässä, ortodoksisessa kirkossa ja vanhusten palvelukodissa kieltä voi kuitenkin käyttää. Saamenradio on myös tärkeä areena käyttää ja kuulla kieltä. Saamenradio on ollutkin korvaamaton erityisesti koltansaamen kielen edistämis- ja säilyttämistyössä tarjoten koltankielistä ohjelmaa viikottain jo vuosikymmenten ajan. Se on myös näyttänyt esimerkkiä muille saamelaisinstituutioille käyttäessään yhdenvertaisesti inarin-, koltan- ja pohjoissaamen kieliä.
Koltansaamen kielen käyttötilanteita on Sevettijärven alueen ulkopuolella vähän. Ihmiset eivät käytä oikeuttaan käyttää koltansaamea viranomaisissa, kuten lääkärissä, verottajan ja poliisin kanssa. Viranomaisten kanssa asioidessa tarvitaan tulkkia ja tämän takia oikeutta ei haluta käyttää, jos kyseessä on henkilökohtainen asia.
Kirjoittajat
Äidinkielisistä vain muutamat osaavat lukea ja kirjoittaa koltansaamea. Kirjoitustaidon he ovat oppineet kirjoituskursseilla. Vuodesta 1991 lähtien suurin osa Sevettijärven koulun oppilaista osaa lukea ja kirjoittaa. On kuitenkin huomiota herättävää, että oppilaista suurimman osan äidinkieli on suomen kieli, ja he ovat opiskelleet koltansaamea vieraana kielenä ja näin kielen osaaminen on vähäistä. Tilanne on siis se, että äidinkieliset eivät osaa kirjoittaa ja ne, jotka osaavat, osaavat kieltä vain vähän.
Kielityöntekijät
– Opettaja, joka opettaa Sevettijärven koulussa ja etäopettaa Inarin yläasteelle ja Ivalon lukioon. Hän tekee myös oppimateriaaleja sekä käännös- ja kielen tarkistustöitä.
– 2 lastenhoitajaa, jotka hoitavat lapsia kielipesässä Ivalossa.
– Kotipalvelutyöntekijä, joka toimii vanhusten parissa Sevettijärvellä.
– Kylätyöntekijä, joka toimii Sevettijärvellä.
– Terveydenhoitaja/palveluneuvoja, joka toimii Sevettijärvellä.
– Hoitaja, joka on töissä Ivalon terveyskeskuksessa.
– Kanttori, joka hoitaa Lapin ortodoksisen seurakunnan jumalanpalveluksia sekä kääntää kirkkotekstejä. Hän on myös opettajana Ivalon ala-asteella ja on pitänyt kielikursseja Helsingin yliopistossa.
– Saamelaiskäräjien kielenkääntäjä/tulkki, joka kääntää saamelaiskäräjien tarpeen mukaan sekä tekee viranomaisten saamelaiskäräjiltä tilaamia käännöstöitä.
– 2 kielityöntekijää, jotka tekevät sanakirjoja, oppimateriaaleja sekä käännös- ja kielen tarkistustöitä. He ottavat vastaan kielen osaamisnäyttöjä, jos tarvitaan todistuksia kielen osaamisesta.
– Kirjailija.
– 2 toimittajaa, jotka ovat töissä saamenradiolla. Toinen heistä toimii tulkkina sekä tekee käännöstöitä.
–1/2 kielen huoltaja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.
Jokaisen kielityöntekijän työ on kuin veteen heitetty kivi: sen renkaat laajenevat ja laajenevat. Näkymättömän työn tekijät ovat kulttuurimme näkyvimpiä eteenpäin viejiä.
Huomattavaa on se, että jokainen kirjoitetun kielen kanssa tekemisissä oleva kielityöntekijä on moninkerroin ylityöllistetty. Esimerkiksi ainoa tällä hetkellä toimiva äidinkielinen koltansaamen opettaja on jatkuvasti tilanteessa, jossa koltansaamenkielistä opetusmateriaalia kaikkiin aineisiin on liian vähän. Hän joutuu tuottamaan tarvittavan materiaalin jokapäiväisen opetustyönsä lomassa itse niin peruskoulun kuin lukion tarpeisiin. Jokainen äidinkielenään koltansaamea osaava kirjoitustaitoinen tulee siis tarpeeseen.
3. Koltansaamenkielinen kielipesätoiminta
Kielipesätoiminta Sevettijärvellä v. 1993 sekä v. 1997-2001
Koltansaamenkielinen kielipesätoiminta alkoi Sevettijärvellä vuonna 1993 puolen vuoden mittaisena kokeiluna. Jo tämän lyhyen kokeilun aikana saavutettiiin positiivisia tuloksia ja kielipesätoimintaa haluttiin jatkaa. Toiminta saatiin kuitenkin uudelleen käyntiin vasta vuonna 1997 ja sitä kesti vuoteen 2001 saakka. Tuolloin mukana oli äidinkielenään koltansaamea puhuvia lapsia, äidinkielenään suomea puhuvia kolttasaamelaislapsia sekä äidinkielenään suomea puhuvia suomalaislapsia.
Tämän pidemmän kielipesätoimintajakson lapset ovat tällä hetkellä 12-17-vuotiaita 6.-9. luokkalaisia sekä lukion tai ammattikoulun 1. luokkalaisia. Kun he aloittivat peruskoulun, heidän kielitaitonsa oli huomattavasti parempi kuin niiden lasten, jotka eivät olleet mukana kielipesätoiminnassa. Opetus voitiin käynnistää aivan eri tasolta kuin aikaisemmin, koska he ymmärsivät kaiken heille puhutun. Osa lapsista aloitti koltansaamen kielen opiskelun äidinkielenä ja osa vieraana kielenä. Kielipesän kasvateista ensimmäinen opiskelija aloitti opiskelunsa lukiossa äidinkielenään koltansaame syksyllä 2009.
Kielipesätoimintaa ei ole käynnistetty vuoden 2001 jälkeen, koska kylässä ei ole ollut alle kouluikäisiä lapsia kuin muutama.
Kielipesätoiminta Ivalossa v. 2008–
Koltansaamenkielisen kielipesätoiminnan aloittaminen Ivalossa vuonna 2008 oli todellinen voimainkoitos, ja se tapahtui koltansaamen kielen kannalta viime hetkellä. Ivalon liepeillä sijaitseva Keväjärven kolttien asutusalue on houkutellut alueelle asumaan nuoria kolttasaamelaisperheitä, mutta Ivalon alue kielellisenä ja kulttuurisena ympäristönä on täysin suomalainen. Tästä haasteellisesta tilanteesta huolimatta kielipesätoiminta on saanut aikaan merkittäviä askelia lasten kielitaidossa. Tällä hetkellä tämänkaltaista aktiivista koltansaamenkielistä ympäristöä lapsille ei ole tarjolla missään muualla kuin Sevettijärven koululla, jonne Ivalon kielipesää käyvät lapset eivät tule menemään kouluun.
Ivalon kielipesän työntekijät ja lapset tekevät ainutlaatuista kulttuuritekoaan joka päivä, ja kielipesässä tehtävä työ on jo näyttänyt kyntensä: se tuottaa tuloksia, lapset alkavat puhua koltansaamea. Tämän työn tukeminen kaikin mahdollisin keinoin on erittäin tärkeää. Esimerkiksi erilaisten resurssi-ihmisten sitouttaminen kielipesän toimintaan olisi yksi tapa vahvistaa tätä ainutlaatuista kielenkäyttöareenaa. Koska Inarin kunta on järjestänyt koltansaamenkielisen kielipesätoiminnan ryhmäperhepäivähoitona, on kielipesän taloudelliset resurssit minimaaliset ylimääräisten kustannusten kattamiseen. Näin ollen ulkopuolisen rahoittajan pienelläkin taloudellisella tuella olisi pitkäkantoiset vaikutukset.
Kielipesätoiminnan käynnistäminen Sevettijärvelle
Kielipesätoiminnan käynnistäminen olisi jälleen ajankohtaista, koska tällä hetkellä Sevettijärvellä on yhdeksän alle kouluikäistä lasta, joista kahdeksan on alle 4-vuotiaita. Käytännössä toiminnan aloittaminen vaatii sekä taloudellisia että henkilöresursseja. Yksi haasteellisimmista ongelmista on myös lasten sijoittuminen Sevettijärven kylälle 80 kilometrin pituiselle matkalle. Kaikkien lasten osallistuminen kielipesätoimintaan olisi erittäin tärkeää pitkistä välimatkoista huolimatta, jotta lasten kielitaito saa seuraavan askeleen päivähoito-esiopetusvaiheessa tukien kotien aloittamaa kielityötä. Sevettijärven kielipesätoiminnan aloittamista tukee myös se tosiasia, että ainoastaan Sevettijärven kolttakylä pystyy tarjoamaan luonnollisen kieli- ja kulttuuriympäristön, jolla on mittaamattoman arvokas vaikutus lasten kielen ja kulttuurin osaamiseen ja sisäiseen lukutaitoon.
4. Lopuksi
Kielipesätoiminnan vakiinnuttaminen on ollut erityisesti kolttasaamelaisen yhteisön kohtalonkysymys jo yli 15 vuoden ajan. Toiminnan jatkuva vaakalaudalla olo rahoituksen tullessa vuodeksi kerrallaan on koltansaamen kielen ja kulttuurin siirtymisen kannalta äärimmäisen haitallista. Pienen kansan toimijajoukko on rajattu, ja vuodesta toiseen resurssit sidotaan yhteen ja samaan asiaan. Saa´mi Nue´tt ry katsoo, että kielipesätoiminnan vakiinnuttamatta jättäminen on todella lyhytnäköistä ja kolttakulttuurin kannalta jopa kohtalokasta.
Päättäjien tuleekin mitä pikimiten nähdä, että nykytilanteessa kielipesän mahdollisesta toiminnan lakkaamisesta seurauksena on jälleen uuden kolttasaamelaisen sukupolven totaalinen kielettömyys. Tilanteen vakavuutta alleviivaa se, että koltansaamen kieltä äidinkielenään puhuvia alle kouluikäisiä lapsia ei tällä hetkellä ole yhtäkään Sevettijärven kylää lukuunottamatta, missä on neljä äidinkielistä alle kouluikäistä lasta. Onkin sula mahdottomuus lähteä liikkeelle siitä, että päivähoitoa järjestetään äidinkielisille lapsille, koska 99 prosenttisesti kolttasaamelaislapset ovat kielen pakkovaihtamisesta johtuen äidinkielettömiä. Koltansaamen kielen oppimisen hyväksi on tehtävä jo päivähoito-esiopetusvaiheessa kaikki mahdollinen tehtävissä oleva, tai muuten voidaan todeta lapsen kielitaidon jäävän vieraan kielen hallinnan tasolle. Tällä on koltansaamen kielen tulevaisuuden kannalta kohtalokkaita seurauksia.
Saa´mi Nue´tt ry vaatii, että Suomen valtion eri toimijoineen on tuettava koltansaamen kielen elvyttämistyötä turvaamalla vakituinen rahoitus kahdelle koltansaamen kieliselle kielipesälle, sekä käynnistettävä viipymättä yhteiset neuvottelut kolttatoimijoiden kanssa kielen ja kulttuurin pikaisista elvytystoimista.
Parhain yhteistyöterveisin
Pauliina Feodoroff
puheenjohtaja
Tiina Sanila-Aikio
varapuheenjohtaja
|
